Ikeassa palvelu pelasi ja sain mitä hain. Odotin kyllä, että tällä kertaa olisivat edes jollain tavalla palkinneet ylimääräisen reissuni, mutta ei ole palvelukonsepti parantunut. Samalla heitin kärryihin Alven yläosan, koska halusin työtilan kerralla kuntoon. Vahvistava nakkisämpylä oli tarpeen, vaikken vielä tiennytkään mitä tuhoja väsymys oli tehnyt prosessorissani.

Kotiin päästyäni heittäydyn taas Alven kimppuun kuin rakastunut tyttöressu. Luulin jo olevani ammattilainen kun katselin palikoita sillä silmällä, että lipaston fasadi olisi mahdollisimman hyvännäköinen. Pyöräruuvitkin kiertyivät rutiinilla saumoja vahvistamaan. Sain jopa aukevan työtason alle rullaavan tuen kanssa kerralla oikein.

Känsät käsissä ajattelin, että tämä on diplomityöni, helppoa ei hahmotus nimittäin ollut. Sorruin laatikon kanssa perusmokaan ja uritus meni pieleen. Tein myös mööpelinkasaushistoriani hauskimman virheen, kiinnitin huopapalat jalkojen yläpäähän ja kohta ihmettelin mitä pyöreätä sauman raosta pilkottaa.

Homma oli valmis ja puolen kilon nippelipussit tyhjinä. Helpotus oli varmasti yhtä suuri kuinka vähän sählänneellä ensirakastajalla. Ehdin jo tyytyväisenä ajatella etteivät Ikean suunnittelijat enää päässeet pahemmin naruttamaan. Kunnes huomasin, että lipaston takaseinän kohdalla oli sattunut se klassinen virhe - petsaus oli ulkopuolella. Virhe oli sattunut ensimmäisen tunnin aikana, kun koko homma kesti nelisen tuntia. Ja niin lapset pääsivät kuulemaan genitaalijohdanteisen ikeaan loppuvan kirosanan. Ja tämä jää jälkipolville perinnöksi, korjatkoon jos huvittaa. Tai ehkä haen purkin petsiä.