Viikon pituisen sisustuslomani aikana ehdin lähinnä purkaa ja organisoida tavaroita sekä yrittää hallita pihalle karkailevaa lapsilaumaani (2 kpl). Ei puhettakaan, että olisin vedellyt helmiäislasyyriä seiniin tai käynyt edes tapettiostoksilla. Kun kone alkoi pahasti hyytymään keksin lähteäIkeaan virkistäytymään. Siellä keskipaksun lompakon omaavan nuorehkon sisustajan paraatisissa rakastuin Alveen. Siis nättiin ja kompaktiin kirjoituslipastoon, joka oli varsinainen tilaihme.

Noutovarastossa aloin ymmärtää kuinka pääministeri ja Susan saattoivat syttyä toisiinsa Ikeassa. Kun nimittäin löysin hyllyn jossa armas lipastoni makasi laatikossa, tajusin, että se painaa lähes neljäkymmentä kiloa. Ennen kuin sain eväänikään liikautettua, vieressä seisova herrasmies tarjosi apuaan auliisti. Näin varmasti komearaaminen Mattikin on tehnyt vaikutuksen yksinhuoltajaan. Ja varsinkin jos laatikon nostaa kiroilematta välilevyn uhkaavasta pullistelusta huolimatta, on tie naisen sydämeen melko valmis.